Minä neulojana

Kirjoittelin tälle sivulle neulovasta elämästäni ja mieltymyksistäni neulojana. Tämä ei ole lopullinen totuus, vaan tällä hetkellä mieleen tulleet asiat. (16.7.07)

Olen pian 40-vuotias perheellinen (2 poikaa (iät: kohta 4v. ja 9v.) ja aviomies) nainen. Meillä ei ole lemmikkejä. Asumme omakotitalossa Kajaanissa.

Neulomaan opetteleminen oli koulussa vaikeaa. Taisipa siinä kyynelkin vierähtää pulpetille, ja on yleensä ihme, että niiden kokemusten pohjalta olen alkanut neuloa. Sukkia kudoin (meilläpäin kudotaan! Sekä puikoilla että kangaspuilla) teininä paljon. Tein 7V-villapaidankin koulussa. Kouluaikojen jälkeen kutomisharrastuksessani on ollut joitakin aktiivisia jaksoja, mutta viime syksynä sain käytännön lankaherätyksen: ensin pienemmälle pojalle villapaita, sitten isommalle villatakki... Ajattelin kokeilla jotain uutta, ja kudoin itselleni pitsineuletakin. Olin puikoissa! Joku osti salavihkaa lankaa kaapin täyteen, uusia puikkoja ja puikkokokoja alkoi marssia kudontapaikalleni, kotisohvalle ikkunan viereen.

Viime keväänä ystäväni vihjaisi neuleblogien olemassaolosta. Jäin kiinni niihinkin, ja hetken bloglandian elämää seurattuani perustin oman blogin, jota luet parhaillaan.

No, millainen minä olen neulojana tänä päivänä?

Kudon päivittäin jotakin, edes vähän. Prosessi on tärkeä, mutta tärkeää on saada jotain aikaiseksi, täällä ei neulomus saa jäädä ufoksi! Päässäni pyörii uusia ideoita. Kokeilin pesukonehuovutusta viime talvena, eikä kokemus räjäyttänyt tajuntaani- mutta sopivan saunahatun sain aikaan. Pelkään huovuttaessani vähän pesukoneen nukkasihdin puolesta. Lankojen värjäämistä en ole kokeillut, mutta voisin aivan hyvin kokeilla. Virkkaankin toisinaan, mutta saan siitä oikean ranteeni kipeäksi. Muut lankatyöt eivät kummoisesti puhuttele.

Kutomalla saan aikaan asioita, joita voin käyttää arkena (ehkä sunnuntaisinkin). Kehtaan antaa niitä lahjaksikin, vaikka olen äärimmäisen kriittinen omien tekemisteni suhteen. Ompelukoneeseen kosken ainoastaan, jos on pakko. Toki minulla sellainenkin on. Olen kutonut myös kangaspuilla, mm. räsymattoja lakanakuteista, kaitaliinaa, poppanaa ja villahuovan. Lähiaikoina kokeilen varmaankin haarukkapitsin virkkaamista. Sitä varten on hankittu jo haarukkapitsihärvelikin.  En yleensä tee kahta samanlaista työtä peräkkäin, vaan pidän uuden tekniikan tai idean kokeilemisesta. Nautin uuden oppimisesta. Teen ehkä eniten huiveja, neuletakkeja tai -puseroita (ja sukkia ja lapasia). Pipojen neulomista pitäisi harrastaa, mutta koon arvioiminen tuottaa vaikeuksia. Opettelen varmaan senkin. Tämä menee ihan oman kiinnostuksen mukaan. Juuri nyt (16.7.07) puikoilla on kirjoneulelapanen, jolta puuttuu kaveri, ison pojan puuvillaraglan päättelyä vaille valmiina, epäonninen Minttumaari-huivi (luin kaaviota päin... no joo) ja Mystery Stole 3, johon olen aivan koukussa ja odotan kiivaasti uutta vihjettä. Miksei aina voi olla perjantai? Suunnitteilla on paljon kaikkea, mutta jotain täytyy saada valmiiksikin.

Millaisia lankoja sitten käytän kutoessani?

Pidän luonnonmateriaaleista, noin yleisesti ottaen. Merinovilla on ihanaa, silkki on ihanaa, alpakka tuntuu ihanalta, cashmir kuulostaakin ihanalta ja ylelliseltä, bambu on kiva kuitu langoissa, enkä vierasta myöskään puuvillaa. Onpa minulla mohairlankaakin kaappini kätköissä. Alpakasta ole koskaan päässyt vielä kutomaan mitään. Pidän ohuehkoista sileistä langoista, noin 3,00-4,00 mm puikoilla neulottavista. Mutta lanka käyttötarkoituksen mukaan! Suunnitelmistani neulomuksistani tuonnempana.   

Kutian helposti ja joudun ottamaan sen lankavalinnoissani huomioon, samoin minulle tulee helposti kuuma neulevaatteessa. Siksi suosin ohuita ja herkkähipiäiselle sopivia lankoja. Luonnonmateriaaleja saa langassa olla myös keskenään sekaisin. Aarteideni seassa on mm. 500g SilkeTweediä, jotka äitini ystävällisesti minulle toi Helsingissä käydessään.

Hapsut, pörröt, nyppylät ja muut efektit eivät ole oikein minua, ja tuovat ikävästi mieleen kasariajat ja ireneusvasalo-neuleet. Koirankarvalanka tms. eivät minua sitten taas innosta, ja langan pitää olla käsiteltyä.  Olen niin vieraantunut luonnosta, että kovasti lampaalta haiseva lanka jäisi varmaankin käyttämättä. Hahtuvaa en ole koskaan kokeillut, mutta ehkä silti kokeilen joskus tehdä jonkun huovutetun laukun tms. Keinokuitulankoihin en ole niin ikään mitenkään ihastunut, enkä osta niitä koskaan. Sukkalangoissa nailoni on ihan hyvä juttu, mutta paljasta ihoa vasten en pysty keinokuitua pitämään, ellen välttämättä halua raapia itseäni verille. Tietääkseni en ole allerginen millekään väriaineelle tai sen kummemmin ruoka-aineellekaan, eikä minulla ole ihottumaa tai muuta sellaista, mutta kokemuksesta tiedän, että on parempi pysytellä luonnonkuiduissa.

Suunnitelmani elävät koko ajan, mutta joitakin pysyviä asioita silti on. Aion tehdä itselleni alpakkaneuleen. Aion tehdä itselleni Novita Bambusta neuletakin tai -paidan. Aion tehdä itselleni ulkoiluvillatakin paksusta langasta. Aion tehdä lisää pitsineulehuiveja. Paljon lisää pitsihuiveja! Aion suunnitella oman huivimallin, joka ei ole mahdottoman pitsinen. Neulon perheelle tarpeen mukaan.

Värimaailmani?

Lämpimät punaiset ovat lempivärejäni. Samoin kaikki värit, jotka loppuvat -punaiseen (esim. viininpunainen, marjapuuronpunainen, vanha roosanpunainen jne). Poikkeuksena possuvaaleanpunainen ("kylmä, kova" vaaleanpunainen), josta en pidä. Pidän myös mustasta, luonnonvalkoisesta, tummanruskeasta, tummasta lilasta, ja harmaakin on yllättäen alkanut miellyttää silmää. Murretuista, tummista väreistä pidän, vaikkakin silmääni ilostuttavat myös lämminsävyiset kirkkaanväriset kirjoneuleet. Sinistä ja vihreää en oikein osaa itse pitää, mutta poikien neuleisiin käytän niitäkin. Vihreät langat ajoittain kiinnostavat itseänikin ajatellen, esim. huiviksi, mutta sitten en vain osaa ostaa niitä. Vihreästä ehkä metsänvihreä (sammalenvihreä, havunvihreä) menisi parhaiten. Vaaleanvihreälle ei kiitos. Sinisissä oikeastaan sama juttu, tummat käyvät paremmin kuin vaaleat. 

Suhteeni pätkävärjättyihin lankoihin?

Pidän niistä ja en pidä niistä. Punainen Isoveli C. näytti kaupassa upealta (jäi vielä kauppaan, odotan paikalliseen halpamyymälään uusia lankoja), mutta jos langassa on monia eri värejä, se jää minulta kauppaan. Lanka saattaa näyttää kerällä hauskalta, mutta neuleena levottomalta. On asioita, joihin pätkävärjätyt sopivat (esim. Clapotis) ja on asioita, joihin ne eivät sovi (esim. pitsineulevillatakki). Minulla on jemmassa pätkävärjättyjä keriä, lähinnä Nalle Coloria, jopa suhteellisen levottoman näköistä revontuli-väristä.

Miksen virkkaa enemmän?

Saan virkkaamisesta oikean ranteen kipeäksi, ja sormeni jumiin- tekee kipeää oikaista sormet raivokkaan virkkaamisen jälkeen. Virkkuutöissä en ole sinut suurten koukkujen kanssa, mieluiten nyhertäisin alle 2,00mm koukulla ja työn eteneminen on vähän hidasta pienellä koukulla. 

Kudontavälineeni?

Omistan pienen paperikassillisen verran erilaisia ja erikokoisia puikkoja. Puikkoni ovatkin aina hukassa. Sukkapuikkoja, neulepuikkoja, pyöröpuikkoja... Alumiinisia tai muovisia pääasiassa, Novita-merkkisiä, muutamat bambuvälineetkin on tullut hankittua. Lemppareitani ovat ilman muuta bambuiset, mutta kustannussyistä suurin osa puikoistani on alumiinisia. Tai mitä se aine niissä lieneekään, metalliseos joka tapauksessa. Muutama silmukanpidike on ja pari settiä silmukkamerkkejä.  

Neulekirjahyllyni?

Tilaan Novita-lehteä. Ostan Modan, jos sen sisältö vaikuttaa kiinnostavalta. SK tai Kauneimmat käsityöt ei ole kuulunut ostoslistalleni. Neulekirjojakin olen hankkinut. Ostin Stitch'n'bitchit ("Neulojan käsikirja" ja "Koukussa") vastikään, "Myssyjä ja sukkia"-kirja minulla on myös, ja englantilainen "Knitting stitches", jonka avulla olen tutustunut englantilaisiin neuletermeihin. Osaan nyt neuloa myös englanniksi. Olen käyttänyt joitakin englanninkielisiä netistä löytämiäni ilmaisohjeita. Hankintalistallani on joitakin neuletekniikkakirjoja, mallineulekirjoja, sukkakirja... 

Minä kudon, mutta kuka käyttää valmiita töitä?

Käytän itse omia aikaansaannoksiani. Joudun kyllä hukkaamaan kaikkeen itselleni tekemääni paljon lankaa, sillä olen isokokoinen naisihminen (pitkä ja paksu). Jalkani on kokoa 40-41, käteni naisen kädeksi suuri (20cm sormenpäästä ranteeseen ja 10 cm leveä). Hansikkaita on joskus vaikeaa löytää. Hattuni koko on vaatimaton 58. Naisten hattuja on mahdotonta ostaa tällä nupilla. Ei niissä yleensä ole tarpeeksi suuria kokoja. Pidän päähinettä vasta, kun on pakkasta. Pidän pipoa ja toisinaan jo parhaat päivänsä nähnyttä fleecebaskeria.

Neulon myös lahjaksi, mm. äitini saa paljon tekemiäni töitä. Poikanikin pitävät neuleitani ihan mielellään. Miehelleni olen neulonut automerkkiaiheisen villapaidan (kuva blogissa). Ehkä hän syksymmällä myös alkaa käyttää sitä- kun piti tehdä ulkoilumallinen.

Koska kirjoitan tätä juttua osittain tulevan SNY-lahjavaihdon vuoksi, valaisen myös hieman sitä, millaisista lahjoista tai yllätyksistä pidän ja samalla sitä, millainen itse pyrin olemaan lahjan antajana.

Minä ja lahjat?

Pidän lahjoista, joissa on ajateltu minua, ja että sen huomaa lahjasta. Kukapa ei pitäisi? Pidän kirjeistä, kirjoista, ja vaikkapa jostakin uudesta ideasta- tekniikasta, mallista tai materiaalista. En ole mikään mestaripaketoija enkä edellytä sitä muiltakaan. En ole koriste-esineitten tai tuoksujen ystävä ja söpöt pikkutavarat eivät yleensä ole "minun näköisiäni". Suosin käytännöllisyyttä, esineille täytyy olla jokin muukin käyttötarkoitus kuin nätiltä näyttäminen. Useimmista tuoksuista saan pääni kipeäksi, sillä suosimme kotona paljon hajusteettomia tuotteita. Hajuaistini on tullut tästä syystä kohtuullisen herkäksi.

Lahjan antajana haluan, että lahjan saaja huomaa, että olen ajatellut juuri häntä ja kaikkein parasta on, jos onnistun menemään vähän pidemmälle, ja keksimään, mistä hän pitäisi- vaikka ei vielä itse tiedäkään sitä! Hyvin läheisten ja rakkaiden henkilöiden kohdalla tämä yleensä onnistuukin melko hyvin. Pidän myös lahjomisesta täysin yllätyksenä, sillä silloin lahjan saajan ilo on aidointa.

Ja kyllä vain, pidän kahvista, teetäkin joskus harvoin juon, ja rakastan suklaata. Salmiakkia en syö, sillä saan siitä vatsani ärtymään. Sen sijaan hedelmäkarkit ovat nameja.

Harrastanko minä mitään muuta?

Laitan mielelläni ruokaa ja leivon. Tykkään uimisesta. Kävely pitäisi ottaa ohjelmaan. Harrastan osto- ja myyntitoimintaa kirpputorilla. Keräilen Muumi-astioita. Rakastan astioita ylipäätään. En osaa askarrella paperista enkä luultavasti koskaan opettelekaan. Entisöinti ja keramiikkatyöt voisivat olla kokeilemisen arvoisia juttuja. Ehkä joskus myöhemmin alan harrastaa kirjoittamistakin.

Suhteeni kierrätykseen?

Tämä ei ole mikään turn on/off-juttu. Harrastan sitä itsekin oikeassa elämässä, mutta tällaisessa lahjavaihdossa tilanne ei ehkä ole ihan niin yksinkertainen, täytyy olla varovaisempi. Ajattomien käyttämättömien lankojen (hyvät materiaalit, väri tätä päivää) suhteen se on ok. Käytettyjä tavaroita en mielellään haluaisi, paitsi siinä tapauksessa, jos kyse on Hanna Jaacksin erinomaisesta "Nyt neulomaan!"-kirjasta ;-). En siis ole mikään retroihminen henkeen ja vereen mutta toisaalta en sitä mitenkään vastustakaan.

Terveiseni Salaiselle neuleystävälleni?

Minusta on kivaa osallistua tähän vaihtoon ja olen jo miettinyt vähän, millaisia lahjoja omalle SNY:lleni laittaisin. Lupaan blogata ahkerasti saamistani lahjoista ja kommentoida niitä. Asun paikkakunnalla, jossa on rajallisesti tarjontaa käsityötarvikkeista (paitsi Novitasta), joten kaikenlainen "uusi" kiinnostaa. Olen surkea digikuvaaja, joten etukäteiset anteeksipyyntöni kuvistani. Yritän korvata sen laadukkaammalla tekstillä.