Heti alkuun totean, että olen saanut Hannan blogiarvontapalkinnon eilen postilaatikkooni. Paketti sisälsi rasian kauniita tummanvärisiä  ja kiiltäviä (violettia, vihreää, punertavaa) helmiä neulontaan liitettäväksi, kerän Bambinoa valkoisena ja Truly Juicy-hedelmätoffeekarkkeja. Kiitos, palkinto oli mieluinen!

Oikeastaan olen miettinyt viime aikoina neulomisprosessia. Jossain tuolla olen maininnut, että täällä eivät neuleet saa päätyä ufoiksi. Minulle on tärkeää, että saan valmistakin aikaan, joskin päättelyiden aikaansaaminen ei aina ole ihan helppoa. Mietin hyvinkin tarkkaan, mitä haluaisin tehdä, kenelle ja mistä langasta. Sen jälkeen teen mallitilkun ja mietin mahdolliset ohjeen tuunaukset. Se yleensä on minun tapauksessani melko hyödytöntä, sillä käsialani muotoutuu isommassa neuleessa erilaiseksi (been there- 7V-villapaidan takakappaleesta tuli liian kapea, ja se oli ihan selvästi sen mallitilkun syy!).

Olen melko mielikuvitukseton, tarvitsen yleensä ohjeen, ainakin mitat, ja mallin pitsistä tai muusta, mitä on aikomus tehdä. Yritän oppia tästä pois ja alkaa luovemmaksi, mutta se ei ole ihan helppoa ja luultavasti neuleprosessin alkuvaiheen kesto kasvaisi helposti potenssiin kolme, tai enemmänkin. On vaikeaa päättää speksejä, kun on liikaa vaihtoehtoja.

Sitten kun aloituksesta on selvitty, neulotaan ja sovitetaan vähän väliä huolestuneena, tehdäänkö väärän kokoista ja aloitetaan alusta noin kolme kertaa. Purkaminen turhauttaa ja pahimmillaan koko projekti alkaa  jo tässä vaiheessa tympäistä. Kun työ on saatu ompelemista ja päättelyä vaille valmiiksi, mielenkiinto koko projektiin lopahtaa ja haluaisi jo aloittaa jotain muuta. Pakotan itseni tekemään viimeistelytkin. Olen niitä neulojia, että ensin yhdistän puseron kappaleet ja vasta sen jälkeen höyrytän. Ja niitä neulojia, jotka tekevät itselleen liian suurta, koska en osaa ottaa huomioon neuleen joustoa ja venymistä.

Mistä pääsenkin seuraavaan aiheeseen... Joskus neuleprojektin kohtalosta määrää valittu lanka. Kuten aiemmin olen kertonut, suunnittelin Silke-Tweedistä palmikkotakkia, ennen kuin yritin neuloa sitä. Lanka olisi luultavasti silppuna, jos olisin päätynyt tekemään palmikoita. Lanka on hidasta neulottavaa, itseensä takertuvaa, haurasta eikä jousta yhtään. Mutta neule on samettimaista, hehkuu värejä ja on yksinkertaisesti ihanaa!

Eilen iski pelko siitä, että omapäisestä (ts. ohje tulee neuleen edistyessä omasta päästä, mallia otettu alkuun netistä) Silke-Tweed-takistani on tulossa liian pieni. Raglanlinjasta olisin voinut tehdä pidemmän eli muutama kierros lisää ei olisi ollut pahitteeksi, ja vaikka takin hartianympärysmitta on sovitettuna ihan ok, alkoi epäilyttää, saanko mahtumaan mitään toppia kummempaa neuletakin alle. En aio välittää epäilyksistäni, neulon nyt menemään. Tapanani on ollut tehdä itselleni liian suurta, ja jos alku menee nyt päälle ja näyttää hiukan liian pieneltä, olkoon niin. Ehkä lopputulos onkin tällä kertaa sopivan kokoinen, ja ellei ole, voinhan aina kutistaa itseni takkiin sopivaksi?  Tämän takia pidän huiveista: yksi koko sopii (melkein) kaikille!

Ja vielä ostospläjäys: paikallinen halpaliike Maxi makasiini myy ei-Novitan puikkoja ulosheittohintaan 1€/paketti. Ostin eilen eri kokoisia Inoxin ja Milwardin pyöröjä (80cm ja 40cm) ja yhdet alumiiniset coctail-tikut (2mm sukkapuikkosetti).

Niin. Aivan. Digikamera on vieläkin reissussa.