Hyvää ystävänpäivää, neulebloggaajat!

Onneksi kamerassa tai USBissa ei ollut sittenkään mitään vakavaa vikaa. Tänään sain takapuolen lämmittimen kuvat koneelle. Vuodatuksen galleriassa ne ovat mustavalkeita, vaikka niiden EI PITÄISI olla, tänään en ole leikkinyt grayscalella. No, harmaa on harmaata, eipä sillä ole juuri väliä.

En pidä yllätyksistä, ja siksi neuleiden huovuttaminen on jäänyt minulle lajina vieraaksi. Tutustuin ensi kerran aiheeseen huovuttamalla mustan, rakkaan Marimekko-villaneulehameeni pesukoneessa v. 1992 minimittaiseksi, täysin vahingossa. Että se harmitti, sillä minihameet ja minä on parempi pitää kokonaan erillisissä lauseissa. Toisaalta pesukonehuovuttamalla saisi kaikkea kivaa aikaan, kun vain osaisi.

Huovuttamaton istumaeriste, 52 cm* 41 cm. (Loin 60 s)

Lanka ja menekki: Dale naturgarn 150 g, voi olla ihan 70-lukulaista.

Puikot: 6,0 mm

Neulos: ainaoikein

Pesukonehuovutettu istumaeriste, 39 cm* 31 cm

Huovutus 60 asteessa (jälkiviisaana totean, että vähempikin olisi varmaan riittänyt)

Pinta: möykkyinen, silmukat ovat pyrkineet työstä ulos. Kuin froteeta tai möykkyfleeceä.

Viimeistely: epätoivoista, raivokasta vetämistä joka suuntaan ja kun lopputulos oli suunnilleen suorakaide, nuppineuloilla alustaan kiinni ja yöksi kuivumaan.

Muuta: Langasta lähti mahdottomasti karvaa neuloessa ja sitä löytyi myös pesukoneesta. Minä en pidä karvaavista langoista. Koosta tuli aika sopiva, joskin kuvittelin, ettei tekele huopuisi ihan noin paljon. Tylsä, mutta nopea tehdä. Tarpeellinen jäähallireissuilla. Kuvittelin, että 200 g lankaa olisi riittänyt kahteen aluseen, mutta kerrankos sitä erehtyy.

---

Puikoilla on jälleen sukat, ne 3-vuotiaan pikkumiehen sukat. En voinut vastustaa tällaista tilaustyötä yhtään kauempaa. Teen vihreistä jämänöttösistä koko homman, Novitan Woolia ja Bambinoa. Ehkä niistä ei tule mahdottoman kestävät sukat, mutta pehmoiset ainakin.