Neulontalama vaivaa. Charisma-villatakkini ei kiinnosta yhtään, vaikka sen valmistuminen on enää lähinnä viitsimisestä kiinni: tarvitaan kaulus, nappilistat ja pitäisi päätellä pari langanpäätä- olen jo päätellyt suurimman osan. Tämän takin piti olla pääsiäisen tehtävä, mutta kun ei niin ei sitten. Ravelryn queue-lista vain kasvaa...

Kyllästyttää.

Lankaa sen sijaan voisi ostaa vaikka pankkitilin tyhjäksi. Ja tilasinkin lankaa, mm. vaaleanpunaista ja vaaleansinistä sukkalankaa. Olenko menettänyt järkeni? Minähän en pidä pastelliväreistä.

Sain sentään esikoisen joukkueen arpajaispalkinnot tehtyä. Yhden virkatun kolmiohuivin (10 mm muovihalko, jossa on koukku päässä, oli aika mielenkiintoinen tuttavuus!), lapasparin ja 2 pipoa sekä yhden kaulahuivin, josta tuli aika mukava, enkä ole vielä ihan varma, joutaako se arpajaisiin vai mitä sen kanssa teen. Kaulahuivista tuli mukava siitäkin huolimatta, että muistelin mallineuleen ulkomuistista ja unohdin reunasilmukat, ja lopputulos näyttää ehkä vähän erilaiselta kuin suunnittelija tarkoitti.

Arpajaispalkinnoista ei ole kuvia tänään, aurinko ei koskaan paista, kun minulla olisi aikaa kuvata, ja nyt sataa luntakin vielä kaiken lisäksi. Mielentilaani voi vaikuttaa sekin, että kuopus herättää minut aina kuudelta, eikä varmasti anna enää nukkua. Oliko tämä joku loma?

Koska minusta itsestänikin kuvattomat blogimerkinnät ovat tylsiä, tämä ei ehkä ole aikaisemmin ollut täällä. Esikoisen Back to Basicsit. Nyt ne ovat aika nuhjuisen näköiset, vai muka nicht filzend! Kyllä meidän 10-vuotias sukkiaan osaa huovuttaa...

Yritän virkistyä seuraavaksi kerraksi. Nähdään taas.