Neulon isommalle pojalle neuletakkia. Tajusin hihat neulottuani, ettei varaamani lanka todennäköisesti riitä loppuun saakka. Nettikauppojen valikoimasta ei löytynyt oikeaa väriä ja mietin epätoivoisena kaikenlaisia vaihtoehtoja. Vähältä piti, etten jo purkanut hihojakin, joista tällä kertaa ovelana aloitin. Huutelin lankaa kuitenkin Novitan Neulomossa ja ystävällinen neuloja muisteli nähneensä tarvitsemaani lankaa kaupassa ja käydessään siellä ostoksilla, hän osti pari kerää minulle lisää ja postitti ne, vaikka en ollut vielä edes maksanut niistä. Lanka oli postilaatikossa tänään, josta tuhannet kiitokset Levottomalle Lahteen! Lanka oli värierää myöten samaa tavaraa kuin omani, joten tämän paremmin ei olisi voinut onnistua (enkä siis joutunut ostamaan paikallisesta lankakaupasta Hjerten Palinoa, jonka värivalikoima kaupassa ei tunne tummansinistä- tämä oli suunnitelmani B). Napakymppi!

Mutta siihen yleisempään asiaan: minusta on hienoa, että neulova nettiyhteisö on valmis auttamaan. Että johonkin voi luottaa. Että minuun luotetaan. Luottamuksen voi menettää vain kerran, enkä aio tehdä sitä.

Muuten: huivivaihtohuivi on matkalla...

Mukavaa viikonloppua! Maanantaina onkin jo syyskuu.