Ihan kirjaimellisesti. Eikä ole kuviakaan. Edes vanhoja.

Olen nyt luonut 4 kertaa kummitytön takin silmukat. Ohjehan on tämä. Minulla on äitelän värisiä jonkun muun jämäyttämiä merino-Wooleja, jotka joskus löytyivät kirppikseltä, ja suunnitelmana oli tehdä kummitytölle niistä jotakin. Garnstudion ohje osui suoraan asian ytimeen kaksivärisyydellään (minulla on vaaleankeltaista ja persikkaa, yhteensä hiukan yli 200 g). Loistava suunnitelma! Neuloja on innostunut ja tekee jopa mallitilkun.

Muttakun. Kummityttö täyttää puolen vuoden päästä 3 ja pitäisi tehdä siis noin metrin mittaiselle takki. Pikainen laskutoimitus mallitilkun mukaan tuottaa oudon lopputuloksen, kooksi on valittava ohjeen 12/18 kk. Loin silmukoita 3,5 mm puikoille ohjeen mukaan. Ainaoikeaa neuletta 10 riviä. Vertasin alkua omaa tuotantoa olevan suurehkon melkein 5-vuotiaan poikalapsen rinnuksiin, kuvittelin tilalle takin saajan- purkuun. Liian suuri. Harmitus.

Muutaman päivän (ja patalappujen, pipon ja villasukkien) jälkeen uusi yritys. Ensiksi sattui väärä aloitusväri. Purkuun. Sitten aloitus oikealla värillä- persikalla. Neuloin kymmenkunta riviä. Näytti vieläkin vähän suurelta. Mittaus: kappaleen korkeus 44 cm?! Liian suuri. Lanka ei ehkä riitä loppuun saakka. Purkuun.

Aloitin aamulla Muumeja katsoessa neljännen kerran, tällä kertaa puikkokokoa muuttamatta (3,5 mm), mutta ohjeen mukaisella toiseksi pienimmällä koolla (6/9kk). Mittaus noin 20 rivin jälkeen: 40 cm. Voin siis jatkaa. Väriyhdistelmä alkoi epäilyttää jo ajat sitten, mutta jos vielä kerran puran, en saa koskaan tätä takkia aikaan, sillä ohjeeseenturhautumispiste (tai ehkä  omaan taitamattomuuteen) on jo ajat sitten ylitetty.

Otsikoksi olisi sopinut myös: "Onko neulojalla kivaa?" Mutta olen käyttänyt sen muistaakseni jo.

Miksikö kiusaan itseäni? Kummitytölle on sittenkin kiva neuloa juttuja, en ole koskaan neulonut mitään poikittain tai vaatetta ainaoikein. Menköön kokeilusta.

Lisäksi haluan noista langoista eroon.

Päätän raporttini neulomisen vaikeudesta tänään tähän. Jos jaksoit tänne asti pahantuulisen neulojan marinaa, laita puumerkki sekä terveisiä blogilleni ja kahta päivää vaille 1-vuotias Lapasesta karannut saattaa myöhemmin yllättää iloisesti. Tai pelkästään yllättää...

Viikonloppuja!