Olen syönyt rutiinilla kahdenlaista kuumelääkettä muutaman tunnin välein, litkinyt tapojeni vastaisesti litrakaupalla kuumaa teetä ja nukkunut aina, kun olen pystynyt. Kurkussa on käynyt raastinrauta ja niveliä särkee. Olo ei vielä osoita paranemisen merkkejä, vaan toinen puoli kurkusta on vasta tulossa kipeäksi. Teetä ja kurkkupastilleja kuluu, mutta kahvia ei tee mieli yhtään. Eikä ns. oikeaa ruokaa.

Esikoinen ei sitten pääse huomenna pelaamaan, sillä ulkona pakkasessa häntä alkaa yskittää, ja koko päivä kylmässä jäähallissa hikisenä ei kuulostanut fiksulta ajatukselta hänen päivän kuntoaan ajatellen.

Jotain olen taudiltani silti onnistunut neulomaankin. Se puikoilta irronnut pikkujuttu ei pääse kuviin vähään aikaan. Hyvälle Ystävälle aloitin tänään Shetland Trianglen kirkkaanpunaisesta Kitten Mohairista, sillä kyllä hän on sen ansainnut. Näin se Puikoille pääsevät-lista elää. Fiiliksen mukaan.