Mielialani on tänään ollut vuoristoradassa. Olen kuullut huonoja uutisia ja vähän parempia uutisia sekä ollut huonommalla ja paremmalla tuulella. Voimat ovat valuneet jaloista pois pitkin lattiaa ja puhelimesta niitä on saatu lisää. Toivottavasti syytä varovaiseen hymyyn olisi ensi viikollakin.

Neulonnasta ei mitään uutta. Tai no joo. Olen liittynyt Lapaskuuhun. Puikoilla on ollut poikkeuksellisesti jotain paksua ja pörröistä. Joululahjoja olen tehnyt.

Tein tänään Huopasen jämistä patalapun, mutta siitä luultavasti tuli maailman rumin sellainen. Onkohan se peräti liian ruma kuvattavaksikin? Kukaan ei usko sitä kokeneen virkkaajan tekemäksi eikä sitä voi laittaa edes esikoisen joukkueen arpajaispalkinnoksi, on se sen verran ruma esitys. Olikohan vika langassa vai koukussa (8 mm) vai virkkaajassa? Punainen ja harmaa Huopanen huopuvat eri tavalla, kyllä vain, mutta miksi siitä tuli vielä molemmilta puolilta nyppyinenkin?! Enkä kyllä osta enää Huopasta.

Silke-tweed-takkini ei edisty. EVVK. Kyllä minä sen lopetan ennen kuin joulu tulee, mutta kauan siinä tuntuu menevän.

Pääsen huomenna sittenkin reissuun Savoon Hyvän Ystävän luokse humputtelemaan. Näytti jo vähän pahalta eilen, mutta pääsen sittenkin, mikäli kuopuksen vointi pysyy yön yli hyvänä. Kova oli flunssa meissä kaikissa. Päätin mennä junalla ajamisen sijaan. Mitähän minä ottaisin junaan neulottavaksi? Ei ole mitään pientä kesken. Voi voi, täytyy keksiä sopiva junaneule.

Kuvia Maailman Rumimmasta Patalapusta ja Noro-lapasista on siis luvassa, kunhan ehditään tehdä muutakin kuin pakata tai purkaa laukkuja... Viikonloppuja!