Tapasin Tarjan viime perjantaina kaupungilla. Käytiin kahvilla, ihailtiin lankoja ja käväistiin lankakaupassa. Olen onnistuneesti ollut lankalakossa koko tähänastisen helmikuun. Saksan-langat (sukkalankoja, joita esitellään, jos pääsevät sukiksi asti) tilasin jo tammikuussa. Tarjalla oli minulle ihana ystävänpäivälahja, kiitos vielä kerran!

Mokkasukka-lankaa, väri konvehti. Ihanan ruskeaa, neulottuna varmaan todella kaunista lankaa. Tykkään langoista, jotka eivät ole ihan yksivärisiä. Näitä saisi olla Suomessa enemmänkin tarjolla. Tämän käytän itseeni, kunhan sopiva sukkamalli löytyy. Tänään taivaalla näkyi outo valoilmiö ja kuvasin langan takapihalla lumihangessa.

Ystäväni tyttärelle varpaista aloitetut sukat väistivät kameraa ja hyppäsivät kirjekuoreen ilman kuvaa lopputuloksesta, mutta kuva sukan kantapäästä jäi sentään talteen. Sukat ovat terästä 21 cm pitkät ja lankaa meni melkein 60 g. Varsikin sukissa on, sellainen reilusti nilkan päälle yltävä.

Harmaassa kuvassa pitäisi näkyä, miten tiimalasikantapää rakentuu w&t-tyylillä, ja tässä oli tupla-w&t:t. Hauskaa aina kokeilla jotain uutta. Ohje löytyy Knittyn Universal toe-up sock formula-ohjeesta. Vertailun vuoksi kuvasin Ullan ohjein kiristetyin silmukoin tehty tiimalasikanta, tällä kertaa väreissä.

Palmikkotakkini vartalo-osa valmistuu sittenkin. Sain jostakin uutta puhtia sen tekemiseen ja vaikka neulottavaa onkin vielä melkoisesti (loput etukappaleista, hihat, nappilistat ja kaulus), tavoite on saada takki valmiiksi pian. Siksi en voi edes aloittaa sukkajuttuja, vaikka mieli tekisi, sillä minun tukisukkaprojektini valtautuvat pakkomielteiseksi sukkaneuloosiksi (Neulomolaisten uusi sairaus- neuloosi).