Jouluaattona salaisuuksia paljastui paketeista. Ensiksi esittelyssä Pirreltä saamani JYV-paketti:

Paketissa oli 2 vyyhteä ihananpunaista Kamenaa, huovutettu iso neulatyyny (koristeraidat oli neulahuovutettu pintaan), jossa oli kiinni 10 punaista nuppineulaa. Ennen joulua minulla ei ollut yhtään neulatyynyä, ja nyt niitä onkin kaksi (edellisen postauksen siili, jonka esikoinen on tehnyt koulussa)! Lisäksi paketissa oli Halvan punaisia sydänmarmeladeja, mutta hunnilauma (siis pojat) pääsi niiden kimppuun ennen kuvan ottamista. Paketti oli mieleinen, kiitokset Pirrelle!

Olin Villasukan SNY syksyn pakettivaihdossa. Villasukalta tuli joulunalusviikolla paketti, joka muistutti karkkia. Sisällä ei ollut karkkia, vaan jotain lämmintä ja pehmeää:

Drops Alpaca-lankaa 3 eri väriä! Maatiaisruskeaa, keskimmäinen näyttää kuvassa hennosti lilalta, mutta luonnonvalossa värissä on enemmän ruskeaa ja ihana, punainen kerä. Kiitos, Villasukka! Kerät eivät ole vielä jutelleet minulle asti mitään, mutta tuntuvat supisevan keskenään, miksi aikovat isoina tulla...

Tapasin Tarjan kaupungilla perjantaina joulun alla. Olisin viihtynyt pidempäänkin jutustelemassa, mutta oli vähän kiire. Vein hänelle pari kerää ruosteenruskeaa Kitten Mohairia, kiireessä paketointi jäi tekemättä. Hän antoi minulle paketin, josta paljastui tuoksutuikkuja ja punainen lasikippo niille ja Jaywalker-sukat, neulottu Lana Grossa Meilenweit-sukkalangasta:

Langassa on kivoja sinisen sävyjä, tuo lila erityisesti yhdessä turkoosin kanssa. Kiitos Tarjalle! (Huomatkaa punaiset pingviinipyjamani lahkeet...)

Enpä ole vielä täällä kokenut näin vähälumista joulua. Väittävät 1970-luvun alussa Kainuussakin olleen aika heikkolumisen joulun ja minulla onkin hataria muistikuvia joulusta, jolloin huvittelimme laskemalla jäisessä ja märässä mummolan rinteessä potkurillatuolla vähän pohjoisempana. Lunta siis oli jouluna silloinkin, mutta sää oli suojan puolella ja potkurille oli liukas keli. Meillä ei riittäisi liukkautta potkurille nyt. Näkymä takapihaltamme tänään noin klo 11 aamupäivällä:

Valon määrä ulkona oli niin vähäinen, että ilman salamaa kuvasta tuli tärähtänyt.

---

Katsoimme jouluyönä FST5:ltä aivan sattumalta elokuvan "Naapurihaudan kaveri" (Grabben i graven bredvid, Ruotsi 2002). Se oli oikea hyvän mielen elokuva, jota tuskin olisi tullut katsottua pelkkien ohjelmatietojen perusteella. Joskus kanavilla surffatessaan pysähtyy katsomaan jotakin ja löytää uusia maailmoita. Vastakkainasettelut ja osa tapahtumista olivat ennalta-arvattavia, mutta melkein maalla (kylällä) ja melkein kaupungissa (lähiössä) asuneena molemmat maailmat ovat jollain tavalla tuttuja. Silti pidin filmistä ja jäin mielelläni kuvittelemaan, miten tarina jatkuisi.