Pidin lähestulkoon huomaamatta itseni pois laajakaistalta pitkän viikonlopun verran. Perjantaina oli kaikenlaista puuhaa: kuopus sai uimakoulunsa käytyä ja hän oli koko viikon oikein reipas ja tottelevainenkin altaassa. Minä neuloin koko viikon ajan ikkunan takana huiviani, kun odottelin uimaria. Noin 4 riviä sain aikaiseksi reilussa tunnissa ja ehdin välillä vilkaisemaan, mitä lapsi altaassa puuhaa.  

Niin, huivi. Se on noin 18 riviä ja päättelyä vaille valmis, näyttää ryttyiseltä ja saa epäilemään, onko kaikki vaivannäkö mennyt hukkaan. Siirtymäkartassa oli yksi kohta, jossa jouduin korjaamaan yhden kerroksen yli pieleen menneitä kavennuksia ja langankiertoja, mutta korjauksesta tuli aika hyvä. Olen nyt viikonloppuna kaikki vapaahetkeni neulonut huivia. Haluan pian nähdä sen pingotettuna. Rivit vain pitenevät ja nurjaaminen puuduttaa.

Alkavalla viikolla esikoinen menee leirilleen Vuokattiin. Matkakuumetta on jo havaittavissa. Viikolla käy myös vieraita, tai voiko mummoja sanoa vieraiksi? Yksi ystäväni käväisee myös yökylässä ohikulkumatkallaan.

Jospa seuraavaksi kerraksi olisi huivikuvia tarjolla. Huiveja on kiva tehdä, sillä ei tarvitse neuloa mallitilkkuja, yksi koko sopii  kaikille ja sopivan pitsin kanssa ei ehdi pitkästyä. Heippatihei ensi kertaan!