Kiitos Laminaria-kommenteistanne! Ne läikkyvät lämpiminä mielessä.

Hekla, yksinkertainen lanka. Käsialani jättää vielä vähän toivomisen varaa pingotuksen jälkeenkin, mutta en kokenut hankalaksi tai itselleni vieraaksi neuloa noin ohuesta. Ja kun työ on mieluinen, edes kilometrin neulominen ei tuntunut työläältä. (En sen sijaan ymmärrä, miksen saa palmikkotakkiani valmiiksi, sillä paljon ei puuttuisi. Olen jättänyt sen marinoitumaan kesän ajaksi ihan suosiolla. Ehkä elokuussa kiinnostun siitä jälleen. Osaako joku ehkä selittää ilmiön?) Tein tätä huivia uimahallilla muutaman kukkakuvion verran. Jonkun verran oli välitavoitteitakin- tänä iltana neulon 8 riviä tms., että pääsisin pian näkemään, millainen lopputulos on.

Loppujen lopuksi malli ei ollut vaikea. Siinä on muutama hidas kohta ja useammanlaisia kavennuksia ja lisäyksiä, mutta ohje selittää ne auki ja loput voi kokeilla neuloessaan. Mallikerran oppii äkkiä ulkoa, ja se nopeuttaa neulomista todella paljon. Muutin huivin puoliskot peilikuvikseen niiltä osin kuin se oli mahdollista, eli muutin kavennusten suuntaa keskilinjan jälkeen.

Seuraavaksi huiviksi valitsen sellaisen, jossa neulotaan pitsiä molemmilla puolilla. Ehkä, mahdollisesti, todennäköisesti. Tarvitsen aina jonkun uuden jekun, jotta mielenkiinto pysyisi yllä.

Tälle sukan alulle kävi huonosti. Purin sen. Mutta ei se mitään. Uutta vartta on tulossa samoista väreistä, ja pienensin samalla silmukkamäärää. Jos minä olen raitojen neuloja, niin sitten minä olen. En oikein tykkää tehdä kirjoneuleita, kyllä kai se on vain hyväksyttävä. Vaikka ne ovat todella kauniita ja haluaisin kyllä osata tehdä niitä paremmin. Teen sukkia omasta päästäni, joskin suunnittelussa on oma vaikeutensa: mitään todella uutta on vaikea keksiä, vaan kyse on pikemminkin jo keksittyjen juttujen yhdistelystä uudeksi kokonaisuudeksi. Unventioning. Palaan raportoimaan, kunhan on jotain raportoitavaa.

Minun on vielä aivan pakko elvistellä esikoisellani: hän sai leirin päättäjäisissä herrasmiespelaaja-palkinnon omassa ryhmässään. Ohjaajat kertoivat näin: tämä pelaaja otti toiset huomioon, muisti aina kiittää, ja jos vahingossa satutti toista, lopetti heti pelaamisen ja kysyi, kuinka kaverille kävi sekä osallistui tunnollisesti kaikkiin harjoituksiin. Olin haljeta ylpeydestä.