Hiukan jo jännitti tämän päivän postilaatikolla käyminen, mutta siellähän oli ruusuinen kuori, jossa oli paljon merkkejä, eikä YHTÄÄN postileimaa, josta olisi saanut selvää. SNY-postit ovat koko syksyn ajan tuoksuneet hyvältä, ja niin teki tämäkin lähetys.

Sisällä oli syksyinen kortti, kerä Noro Kureyonia, ja värihän on aivan ihana! Lilaa, monenlaisia punaisen sävyjä... Iih! Lankakerän mukaan oli laitettu Calorimetryn ohje Satu U:n blogista ja pari kokemusta Noro Kureyonista, jotka oli otettu blogeista nekin, mm. lapasiin kerä näyttäisi riittävän. Kerällä oli vakaa mielipide tulevaisuudestaan: hän haluaa tulla lapasikseni. Mikäs siinä, tehdään lapaset! SNY hoiti myös flunssaani lahjoittamalla Reilun kaupan Tasausteetä, joka on vihreää teetä maustettuna sitruunalla ja limellä. Flunssa alkaa olla jo ohi, yskittää vielä, mutta tee on kyllä ilman muuta parasta, jos siinä on sitrushedelmiä mausteena. Kiitos! SNY oli tehnyt hahtuvasta ja heijastinlangasta minulle kukanmallisen heijastimen, jolle mietitään paikkaa parhaillaan. Pipoon sen voisi kiinnittää, eikö vain? Mukana oli myös Suomen lähetysseuran esite tasausajatuksesta. Kiitoksia, SNY!

(Langan pesuohje... Kuivapesu? Ei kai tuota kannata uskoa? Miten te muut olette Noro Kureyon-lapaset tai vastaavat pesseet? Käsin?)

Tässä sukat, jotka aikovat Venäjäkeräykseen:

Näistä yhdetkään eivät ole minun tekemiäni, vaan olemme saaneet näitä poikien serkkujen kätköistä ja yhdet on tehnyt esikoiselleni 80-vuotias sukulaisrouva. Ne vain olivat jo saadessa liian pienet... Tosin pojalla on iso jalka ikäisekseen. On ollut aina.

Nämä sukat menevät lämmittämään pikkuvarpaita:

Näistä valkoiset sukat ja lapaset ovat minun tekosiani, kun opettelin tekemään palmikoita. Villatakkikin oli, mutta purin sen ja tein itselleni pipon kaksinkertaisesta langasta. Aineksia olisi vielä toiseen pipoon. Äitini neuloi yhteen aikaan valtavasti sukkia esikoiselle, joista osa jäi sitten käyttämättä aikanaan. Pitkävartiset ovat molemmat äitini tekemät ja luultavasti Nalle-langasta.