Siivotessani talvitamineita pyykkikorin suuntaan, nappasin kuvan herra Esikoisen villasukista. Keltaraitaiset on äitini kutonut Nalle-langasta viime jouluksi, ja katsokaa, millaisiksi mössöksi ne ovat kevään aikana menneet! Toiset on anoppi kutonut 7V:stä, ei ihan yhtä ankea kohtalo. Huushollista löytyi yhdet ikivanhat 7V-lapaset, allekirjoittanut kutaissut ne noin vuonna 1981. Ei nyppyäkään missään. Lapaset ovat kyllä kuin peltiä, muistan, miten kolmosen puikot valittivat, kun yritin hikisillä käsilläni saada silmukoita kudottua. Vaan eipä lumi tullut läpi. Esikoiseni piti niitä viime talvena nahkarukkasten sisälapasina. Tämä se on kestävää kehitystä!

Kun nyt kuvataan muiden tekemyksiä, niin seuraavassa kuvassa on esikoiseni koulussa tekemiä käsitöitä. Vaaleanpunainen liina on äitienpäivälahja 2 vuoden takaa eskarista, kuvassa on myös Leena Lepakko, Sisu-kissa ja Sulo-joutsen. Ja lukutoukka ja joulusukka. Kotioloissa sälli leikkii mielellään legoilla, mutta osaa virkatakin hiukan.

Olen miettinyt, mikä minua neulomisessa tekniikkana kiehtoo. Taitaa olla suurin viehätys siinä, että sillä saa niin monenlaista aikaan, mahdollisuuksia on rajaton määrä, niin kuin neuleblogeissa voi huomata. Ehdotonta plussaa on sekin, että neulomalla saa aikaan monenlaista päällepantavaa. Oma tapani neuloa on vielä kovin rajallinen ja teen suurimmaksi osaksi ohjeen mukaan. Virkkaamista en jotenkin miellä yhtä monipuoliseksi, vaikka saahan niinkin aikaan monennäköisiä juttuja.

Eipä tässä muuta. Näkyillään.