Teen siis topdown-raglantakkia itselleni äidin tuomista mustista Drops Silke-Tweedeistä. Ohje on omapäistä mallia (katsottu ohjeita ja mallia netistä sieltä ja täältä, jonka jälkeen aloitetaan neulominen omasta päästä).

Silke-Tweed on ihanaa ja kamalaa. Sen neulominen muistuttaa liian paksuksi keitetyn kiisselin lusikoimista (tiedäthän, kun kiisseli ensin ei millään halua irrota tarjoilulusikasta ja yhtäkkiä saatkin kiisseliä lautasellesi enemmän kuin olisit halunnut?), lanka ei jousta yhtään ja mikä pahinta- sen saa helposti POIKKI! Noin vain lanka meni poikki neuloessa, enkä edes kiskonut. Kerällä olevassa langassa on myös paljon solmuja, joten ehkä en vain kuvittele tätä. Lisäksi lanka polttaa kolon vasempaan etusormeeni. Mutta täytyy sanoa, että syntyvä neulepinta on joustavaa, samettimaista ja mustan seassa hehkuvia värejä on paljon.  Alan myös epäillä, ettei 500g riitäkään neuletakkiini, mutta onneksi mustaa saa aina jostakin lisää. Kolmas kerä on jo menossa enkä ole saanut raglanosuutta vielä valmiiksi.

No, se siitä. Sukkaohjeita olen katsellut, sillä SNY:ltä saamani Fabelit huutelevat kolostaan niin äänekkäästi, että niiden ääni kuuluu pihalle asti. Minua eivät pitsisukat ole toistaiseksi puhutelleet, joten teen varmaankin perusribbisukat, ja ehkä samalla opettelen jotakin uutta (toe-up-aloitus tai uusi kantapäämalli).

Mitään muita neuleita ei ole kesken kuin em. takki ja MS3, joka on pussissaan häpeämässä, kun emäntä ei pitänytkään siipi-designista. Voi olla, että alistun siiven tekemiseen, sillä toisen samanlaisen huivinpuolikkaan neulominen ja liittäminen yhteen ei kyllä puhuttele yhtään sen enempää. Haluaisin jatkaa neulomista eteenpäin, mutta luulen, että kuvioiden kääntäminen peilikuvikseen voi olla minulle liikaa.

Tontin perukoilla olisi metsävattuja, jotka pitäisi käydä poimimassa pois. Kuopus ei ole vielä saanut synttärikakkuaan, joten jos vattuja löytyy tarpeeksi, vadelmakermakakku voisi olla hyvä vaihtoehto iänikuiselle mansikkahillo-banaani-täytekakulleni.