Esikoinen on jo syysflunssan jälkitaudissa menossa. Lääkekuurikin on, mutta se ei tunnu (vielä) auttavan nielutulehdukseen. Sunnuntain pelireissu, hänen elämänsä ensimmäinen, on uhattuna, ellei olo pian kohene. Häntä harmittaa ihan itkuksi asti, mutta minkäs teet. Kurjaa.

Minä olen tulossa kipeäksi, ja ihmekös tuo, sillä esikoinenkin saa iltapusut ja -halit, vaikka iso äijä jo kooltaan onkin. Illan aikana kurkku on tullut aina vain kipeämmäksi ja nyt vielä paleltaakin. Juuri äsken tämä kahviratti joi teetä ja söi ibuprofeenia- kurkun olo hiukan helpotti.  Huomenna on pakko pysyä koivillaan vaikka sitten särkylääkkeillä. On liian paljon omaan elämään liittyvää tekemistä. Ensi viikko pitäisi jaksaa poikia kotona (huoh). Olin jo suunnitellut mummolakäyntiä ja sen yhteydessä kylpyläkäyntiä ym., mutta aika näyttää, mihin tässä lopulta kyetään. Kuopus joutaisi pysyä terveenä.

Olen liittynyt Secret of Chrysopoliksen lisäksi kahteen uuteen mysteeri-KAL:iin, joihin minulla ei ole lankaa, kuten ei vielä Chrysoonkaan. Väsyttää. Loppuun saatettavat työt ovat tylsiä. Vali vali.

Terveempää syyslomaa teille!