Neulominen on tarjonnut minulle tavan oppia uutta käsilläni käyttämällä päätäni apuna. Teoreettisen koulutuksen saaneelle työelämäluuserille se on ollut tarpeen (muuan oman alansa asiantuntija sanoi, että ylläpidän kognitiivisia prosessejani. Itse sanoisin pakenevani joitakin ikävämpiä asioita, joiden käsittelemistä lykkään ajattelemalla silmukoitani). Neulominen on yllättäen tarjonnut minulle myös mahdollisuuden olla nörtti ja harrastaa kieliä. Erinomainen harrastus siis! Mitenhän tästä saisi aasinsillan johonkin uuteen ammattiin?

Mutta tänä iltana ajoitus uuden oppimiseen oli huono. Ohjeestani ei käynyt ilmi, mikä on W&T, ja neulontaraamatussani asia oli eri nimellä ("tie"). Sen vuoksi selasin nettiä kudin kädessäni, neuloin ja laskin ääneen samaan aikaan kun kuopus taukoamatta höpötti asioitaan suureen ääneen jossain selkäni takana... ja suutuin, tietenkin, sillä kun minä keskityn, pitää kakaroiden olla HILJAA! Kaduttaa. Olisin voinut tehdä neulomisasiani vasta myöhemmin, muttakun...

Huomiseksi suunnittelin sittenkin käyntiä mummolassa. Voisimme ehkä olla yötäkin. Perjantaihin.