Blogilistalla on taas ollut haamupäivityksiä, vaikka en edes itse ole ollut blogissani päinkään.

Löysin kirppikseltä pussillisen valkeaa ohuen ohutta virkkauslankaa eurolla. Vaikka en ole aikoihin virkannut, kiinnostuin langoista ja ostin ne, sillä ne olivat todella ohuita. Merkki on Coats ja langoissa oli merkinnät paksuudesta numeroilla, joista pienin oli 30 ja suurin 80. Fiksusti päättelin, että mitä suurempi numero lankakerässä on, sen ohuempi lanka (tämän saattoi päätellä katsomalla niitä vierekkäin). Mutta miten minä tiedän, mitä koukkua niihin käytetään? Lankakaupan tädiltä voisi käydä kyselemässä sopivia koukkuja, kunhan ensin keksisi, mitä langoista tekisi. Pitäisi opetella virkkaamaan niin, ettei koukku käy kiinni etusormessa, sillä sormen sivun iho hajoaa railoille ennemmin tai myöhemmin. Ja se on tuskallista, kun koukulla tökkää siihen. Auts. Siihen taisikin viimeisin virkkausinnostukseni lopahtaa. 

Kävin jonkun sortin työhaastattelussa alkuviikosta. Ensi viikolla aikoivat kertoa sen tuloksista. Oli hyvä, että otin kaikki mahdolliset todistukset mukaani. Yleensä niistä ei ole ollut kukaan kiinnostunut, mutta tämä haastattelija oli.

Flunssaepisodi ei vieläkään ole ohi. Korvani on nyt tippakuurilla, ja korvan omistajana en pidä siitä yhtään. Kuulossa on edelleenkin vikaa. Mies on vasta nyt tulossa kipeäksi, ja huomenna pitäisi lähteä esikoista kuskaamaan taas pelireissulle, tällä kertaa omalla autolla. On luvattu huonoa keliä, ja ajateltiin siksi lähteä koko sakki. Kuopuksen kanssa 4 tuntia jäähallissa tulee olemaan koettelemus.

Päätin päästä eroon joistakin paksuista lankajämistäni ja neuloin lapsen lovikkalapaset Novita Huopasesta Novitan tämän syksyn lehden ohjeilla. Ne ovat vielä päättelemättä ja koristelematta. Ovat menossa esikoisen joukkueen arpajaispalkinnoksi, jonne teen nyt myös Novita Ainon jämistä pipoa. Ensiksi langoista piti tulla lapsen lovikkaat, mutta lanka ei riittänyt kahteen. Purkuun. Yritin pienemmän koon lapsen lovikkaita. Lankaa jäi liikaa, ja lapaset näyttivät käsittämättömän pieniltä kolmevuotiaan käteen ja tuntuivat peltisiltä. Purkuun. Päädyin sitten pipoon, joka on vielä kesken. Siitä tulee sopiva isolle lapselle ja isopäiselle naiselle (ts. sopii minunkin päähäni).

Neulova ystävä tulee tänään kylään. Se on mukavaa.