Oikeastaan otsikon pitäisi olla "väsyneet villasukat", joita kukaan isi ei mainoksen mukaan halua isänpäivälahjaksi, vaan tahtovat mieluummin maikkarin maksullisen kanavapaketin... No, koska isäni ei enää tarvitse villasukkia, edes väsyneitä, näistä tuli aviomiehelle isänpäivälahja, kun nuo poikasetkaan eivät vielä osaa tehdä villasukkia.

Kuopion reissullani aloittelin siis näitä sukkia, ja Kuopion lisäksi nämä ovat tekelevaiheessa käyneet myös Oulussa ja Iisalmessa. Matkustelleet, levottomat sukat. No, nyt ne ovat valmiit. Malliksi vetäisin toisen sukan omaan kinttuuni ja yritin saada kuvan aikaan. (Oho, onpas huono kuva. Anteeksi.)

Malli: Back to basics, Knittystä

Lanka ja menekki: Online pätkävärjätty sukkalanka, n. 70g

Puikot: 2,5mm pyörö, magic loop

Kenelle: isännälle

Koko: 26 cm kärjestä kantapäähän, sopivat täydellisesti tulevalle omistajalleen

Muuta: Ohje on ehdottomasti kärjestä aloitettavien sukkien aatelia. Tein ohjeen mukaisen leveämmän varren ja koska käyttäjä toivoi saumattomia ja kiristämättömiä sukkia, tein joustavan (huiveista tutun) päättelyn sukan varteen (ukko sanoi sitä liiankin löysäksi- yrittäisi nyt päättää, mitä oikein haluaa!). Pidän erityisesti ohjeen kantapäästä, sillä se muistuttaa "normaalisti" neulottujen sukkien kantapäätä.

Tällaiset Viron-tuliaiset kävelivät tumppulaatikosta vastaan. Sunnuntailapaseni. Olen ostanut nämä jostain torilta käydessäni ensimmäistä kertaa Tallinnassa vuonna 1992. (Miten kaikesta on nykyään kulunut kauheasti aikaa?!) Lapasten paraatipuoli on samanlainen kuin tämä peukkupuolikin. En kyllä vähässä kummassa alkaisi väsäämään tällaisia myyntiin- tummansinisen pohjavärin lisäksi lapasissa on 10 eri väriä. Sisäpuoli kertoo, että päättelyissä on vähän oiottu, mutta mitäs tuosta, jos lapaset silti pysyvät kasassa. Pidän lapasten sisällä ohuita villasormikkaita, jotta lämpimyys olisi pakkasillakin taattu.

Tein lankainventaarin. Olen järkyttynyt itsepetokseni määrästä suhteessa lankoihini. Niitä on melkein 22 kiloa, eikä luku vielä sisällä kaikkia virkkauslankoja, joita on varmaankin puolitoista kiloa lisää. Ainakin. Ja minä olen sentään viime aikoina tuhonnut paksuja lankojani ihan urakalla, valitettavasti en voi kaikkea näyttää täällä. Näitä lankoja neuloisi ihan kevyesti pari vuotta.

Lisäksi minua vaivaa laiskuus aloittaa tai lopettaa kunnolla mitään. Neuleplääh. Olen neulonut lovikkaat, joita ei ole viimeistelty (päätelty, harjattu, koristeltu). Silke-Tweed-takkini on edelleen sohvannurkassa keskeneräisenä. Aino-arpajaispalkintopipo on päättelemättä. Ylläolevat junasukatkin on itse asiassa päättelemättä... Ideoita olisi kyllä, mutta intoa tarttua oikeasti toimeen puuttuu. Pitänee aloittaa joku huivi, "ylläpitämään kognitiivisia prosesseja". Lapaskuukin laukkaa, eikä ole ideanpoikastakaan, millaiset tumput tekisin. Tai no, ainakin niissä on oltava peukalokiila ja ne voisivat tulla omaan käyttööni. Seiskaveikasta löytyy sopivia värejäkin kotoa. Kukahan sitäkin on taas kantanut tänne lisää? Käyttäydyn kuin Vileenin Sulo...

Annoin jo Kerttu-sukat pois, jouluntoivotuksin varusteltuna. Anoppi liikuttui ja oli sukkiinsa vallan ihastunut. Kälyllekin tuntuisi villasukat kelpaavan jouluksi... Pitänee tehdä hänellekin sukat.

Tänään ajattelin mennä ostamaan lapsille vähän vaatteita. Kaikkea ei voi neuloa.