blogilistalle. Osasin senkin!

Neulontarintamalle ei kuulu muuta kuin että keskeneräiset etenevät vähitellen, Clapotis venyy pituutta, pojan paidasta puuttuu toinen hiha (eikä huvita yhtään tehdä sitä toista, kasata paitaa ja sitten päätellä noin 100 langanpäätä) ja boleron (Moda 2/2007, malli 43) molemmat isot kappaleet ovat valmiina. Harkitsin niiden yhteenliittämistä kokeeksi jollain toisella langalla, etten tuhlaa bolerolankaa, se voi loppua kesken muutenkin. Hihat, kaulus ja helma (jollaisen joku oli tehnyt Novitaklubin sivuilla) pitää saada vielä aikaan. Ja ne yhdistämiset. Vajaa kerä on boleroon varattua Jasminia jäljellä, joudunkohan luikkimaan kauppaan ostamaan mustaa Marinea lisäksi? Se keljuttaisi, sillä maksoin 4 kerästä Novita Jasmin-lankaa 4e(!) ja 1 Novita Marine-kerä maksaa saman verran. Siis yksi! Vaikka on samaa lankaa. Maailmassani on virhe. Joskus on hauska ajatella, että voin olla edes miten kuten trendikäs vähällä rahalla. Vaikka olenhan minä yli-ikäinen ja ylipainoinen mihinkään muotivirtauksiin...

Olen miettinyt, miksi virkkaaminen ei kiinnosta, vaikka ennen vanhaan virkkasin suuriakin töitä mielipuolinen kiilto silmissäni. Nyt se ei huvita, sillä se sattuu käsiin. Koukkua pitävä oikea käteni on kämmenestä aivan krampissa ja saan sormeni puuduksiin. Neuloessa koen oikean käden sormien puutumista myös, mutta se menee hetken kuluttua ohi. Minun pitäisi löytää jostain lapsivapaa parituntinen ja käydä uimassa selkää. Ja toistaa se tarpeeksi usein. Rakastan uimista. Kun pääni tai vaikka ainoastaan korvani ovat veden alla, maailmassani ei ole muita. Oikean uintitekniikan oppiminen rintauintiin oli mieletön elämys, varsinainen tähtihetki.

Olen tylsä eikä minulla ole tähän kuvia. Poistin viestistä myös tämänpäiväiset ahdistusta aiheuttavat asiat, sillä nekin ovat tylsää luettavaa eivätkä liity harrastuksiini mitenkään. Ne eivät edes tee minusta sen mielenkiintoisempaa bloggaajaa. Ne vain ovat ja minun pitäisi saada ne käsiteltyä.