Olen nimittänyt tätä huivia turhakkeeksi neuloessani sitä. En nimittäin usko, että kovinkaan välttämätön tämä asuste olisi tai edes että käyttäisin huiviani usein. Pääasia taitaakin olla neulominen prosessina. Tämä on rakas ja tämä on kaunis, ja minä olen tehnyt sen itse.

Kyllä, siitä näkyy läpi.

Malli: Laminaria Knittystä

Lanka ja menekki: Wetterhoff Silvia 92 g (lankaa jäi kahdesta vyyhdistä vain 3 g!), väri 907. Saatu SeijaP:ltä viime syksyn SNY-kierroksella.

Puikot: aluksi 3,5 mm pitsiaddit, mutta vaihdoin ne 4,0 mm pitsiaddeihin ekan mallineuleen loppupuolella

Koko: n. 115 cm*210 cm (yläreuna on pidempi, koska se kaartuu). Oli vaikea pingottaa ja varmaan vieläkin suuremmaksi tämän olisi voinut venyttää, mutta tila ei riittänyt.

Kenelle: Minulle!

Muuta: Päättely 2-kertaisella langalla oli mielestäni ehkä huono ratkaisu, kauniimpi olisi saattanut olla päättely yhdellä langalla, vaan eipä huvittanut purkaa yli kuuttasataa silmukkaa yksitellen. Reuna toisaalta on kyllä selkeä näin. Ohjeesta ei pahaa sanottavaa. Kiva, että oli jotain uutta kokeiltavaa (3s -> 9s). Tykkäsin myös langasta, vaikka kaikki eivät kai olekaan olleet siihen varauksettoman ihastuneita. Värikin on aivan ihana! En ole aikaisemmin neulonut mitään näin ohutta.  

Mietin seuraavalle SNY-kierrokselle osallistumista, mutta taidankin olla taas itse oma neuleystäväni: huivi- ja sukkalankaklubit ovat tulleet Suomeenkin. Lisäksi Paikallinen Lankakauppa (Nappi-Amalia Koivukoskenkadulla) on muuttunut hyvään suuntaan: sukkalankavalikoima on kasvanut ja muitakin ihania lankoja sieltä löytyy, ja omistaja on ottanut rohkeampaa linjaa värivalintoihinsa. Olin vähällä tehdä siellä konkurssin eksyttyäni kolmen Maijani kanssa väärän hyllyn luokse. Toivottavasti muut asiakkaat eivät osta niitä juttuja, jotka minun oli toistaiseksi pakko jättää vielä kauppaan.

Viikonloppuja! Esikoinen kotiutuu huomenna. Äidillä onkin ollut vähän ikävä...